Pöllöt olivat alkuperäinen "laita lintu päälle"-trendi, joka syntyi 1970-luvulla, kun aloimme olla raikkaita, käsityöläisiä ja palata luontoon. Aluksi esiteltiin suurisilmäistä lintua valaisimissa, istutusastioissa, seinillä, matoissa, tyynyissä ja suola- ja pippurisieppareissa. "Pöllöjä oli aivan kaikessa", sanoo tohtori Anna Ruth Gatlin, sisustuksen historiaa opettava Auburnin yliopiston apulaisprofessori.
Pöllötrendi lensi ympäristöliikkeen siivillä, joka syntyi pian sen jälkeen, kun Ohion öljystä likaantunut Cuyahoga-joki oli syttynyt tuleen vuonna 1969. Ensimmäinen Earth Day järjestettiin vajaata vuotta myöhemmin, ja sen ansiosta maa sai 1970-luvulla aikaan ympäristönsuojeluviraston ja monia merkittäviä lakeja, joilla suojeltiin vettä, ilmaa ja eläimiä. Samoihin aikoihin rakastettu Tootsie Pop -maskotti Mr. Owl tuli televisioihin kaikkialla Amerikassa, ja isosilmäinen lintu vakiinnutti paikkansa kotitalouksissa.
Metsäpalvelun, USDA:n, kohteliaisuus Ympäristöystävällisyys saapuu kotiin.
Pian tämän jälkeen pitkä suhde kaikkeen teolliseen päättyi. 1970-luvulla luonnosta tuli bukolinen pakopaikka ihmisen luomasta maailmasta, jossa voit palata aitoon itseesi. Toimme ulkoilman sisälle käsintehtyjen, luonnollisten ja maalaismaisten materiaalien avulla. Ja pöllökuvilla.
"Ihmiset kaipasivat luontoa, ja siksi pöllöt olivat niin suosittu motiivi", tohtori Gatlin sanoo. "Myös sienet nousivat yleiseksi sisustusaiheeksi pöllöjen ohella, joten kyse oli metsän villin luonnon romantisoinnista." Muita luonnosta ammentavia sisustustrendejä olivat muun muassa puupaneloidut seinät ja kullan-, vihreän- ja ruskeanväriset väripaletit.
Pöllöt edustavat myös henkisyyttä ja viisautta. "Oli tunne, että voisimme oppia jotain luonnosta ja eläimistä, jos vain kuuntelisimme", tohtori Gatlin sanoo.
Woodsy Owl on Amerikan alkuperäinen ja virallinen ympäristöystävällisyyden maskotti. Yhdysvaltain metsäpalvelu loi hänet vuonna 1971 opettamaan lapsille, että "välitä, älä saastuta!". Woodsy Owl esiintyi lauantaiaamun televisiossa esitetyissä animaatioissa, peruskoulujen opetusmateriaaleissa ja T-paidoissa, joita jaettiin kuntien roskien siivoustalkoissa.
Jep, kauan ennen sosiaalista mediaa liittovaltion hallitus toimi vaikuttajana ja teki pöllöistä nyt ikonisen muotoiluelementin. Liittovaltion viranomaiset ovat suuri syy siihen, että isoäitisi tai vanhempiesi näytteillä oli jokin noiden isosilmäisten lintujen inkarnaatio.
Shutterstock Makramee nousee lentoon
Yksi 1970-luvun koristeellisen pöllön suosituimmista versioista oli makramee-seinäripustus, joka tehtiin solmitusta köydestä, puuhelmistä ja tikuista.
Makramee on tekstiilimuotoa, joka syntyy solmuja solmimalla eikä kutomalla tai neulomalla. Se sai alkunsa 1800-luvulla merimiesten keskuudessa, joilla oli solmutaitoja sekä paljon köyttä ja aikaa käytettävissään. Merimiehet tekivät merellä ollessaan kaikenlaista riippumatoista vöihin ja myivät niitä satamassa ylimääräistä rahaa saadakseen. Makramee kuitenkin hävisi muodista 1800-luvun lopulla, kun tehtaat pystyivät valmistamaan kyseiset tuotteet nopeammin ja halvemmalla.
Tohtori Anna Ruth Gatlin, Auburnin yliopiston apulaisprofessori.
Makramee-pöllöt yhdistivät luonnonhalun ja nousevan käsityöläisliikkeen. Oli nostalgiaa aikaa kohtaan, jolloin asioita tehtiin itse.
– Tohtori Anna Ruth Gatlin, apulaisprofessori Auburnin yliopistossa.
Mutta makramee koki uuden nousun 1970-luvulla, käsityön kulta-aikana, jolloin ihmiset virkkasivat afgaaneja, ompelivat neuletikkuja, dekupatoivat huonekaluja ja tekivät narutaidetta.
Makrameeta käytettiin kasvien ripustimiin, päiväpeittoihin ja melkein mihin tahansa, minkä saattoi ripustaa seinälle. "Nostalgiaa herätti aika, jolloin tehtiin itse eikä ostettu kaikkea", tohtori Gatlin sanoo. "Makrameepöllöt yhdistivät luonnon kaipuun ja nousevan käsityöliikkeen."
Makramee-pöllöjen tekemiseen tarvittavia sarjoja sai myös ostaa, ja käsityötarvikkeita, kuten lankaa, helmiä ja köyttä, oli saatavilla edullisesti.
Pöllöt olivat myös osa Me-sukupolven trendiä, jonka mukaan koteja haluttiin personoida. "Kaikki nämä 1960-luvulla vastakulttuuriin osallistuneet boomarit omistivat nyt koteja", tohtori Gatlin sanoo. "He eivät halunneet, että heidän kotinsa näyttävät samanlaisilta kuin muiden. He halusivat, että heidän tilansa olisi oma." Omien makramee-pöllöjen tekeminen oli ympäristöystävällisyyden, individualismin ja käsintehtyjen tavaroiden rakastamisen yhdistelmä.
Pöllöt tekivät pienen paluun 2000-luvulla, mikä on osittain seurausta Harry PotterHedwigin ansiosta. Lintuja esiintyi Jonathan Adlerin mallistoissa, Anthropologie- ja West Elm -myymälöissä sekä käsityönä vasta perustetun sähköisen kaupankäynnin yrityksen Etsyn kautta. Koska kiinnostus käytettyjen ja vintage-markkinoihin kasvaa edelleen maailmanlaajuisten ekologisten huolenaiheiden keskellä, pöllöjen markkinat ovat edelleen olemassa. 1970-luku on kuitenkin edelleen pöllön huippua sisustuksessa.
