Seinien ulkopinnalle levitetään todennäköisesti kerros vettä hylkivää materiaalia, erityisesti viileämmissä ilmastoissa. Ajattele lisäystäsi lahjapakettina, ja aivan kuten solmio tai lapsen lelu, se on pakattava asianmukaisesti. Rakennuksen tapauksessa materiaali ei kuitenkaan ole värikästä paperia. Se on yksi monista tuotteista, joita kutsutaan ilmansuodatuksen hidastimiksi.
Ennen asfaltilla (tervapaperilla) tai kolofonilla kyllästettyjä papereita levitettiin talojen ulkovaippaan sen jälkeen, kun vaippa oli asennettu, mutta ennen sivuraidoitusta. Viime aikoina tällaiset paperit on korvattu teollisuustuotteilla, kuten Typarilla ja Tyvekillä. Uudet talojen kääreet ovat huipputeknisiä olefiinikuitulevyjä, jotka on niitattu paikoilleen. Tämä nokkela lisäkuori sallii kosteushöyryn poistumisen seinän ontelosta, mutta estää myös tuulta liikkumasta vapaasti seinän sisällä.
Talon kääreen tulisi peittää kaikki seinäpinnat. Läppien tulisi taittua sisään ikkunoiden ja ovien kohdalla. Tärkeä vaihe, joka joskus jätetään pois, on erityisesti valmistetun saumanauhan levytysten välisiin saumoihin sekä ikkunoiden ja ovien ympärille levittäminen. Ilman sitä kelmu ei muodosta täydellistä ilmansulkua.
IKKUNAT JA OVET
Ikkunat ja ovet ovat yleensä lisäosan keskeisiä yhdistäviä piirteitä. On hyvin mahdollista, että sinä ja suunnittelijasi käytätte ovia ja ikkunoita, jotka sopivat yhteen olemassa olevan talon ovien ja ikkunoiden kanssa tai ainakin muistuttavat niitä. Uusien ikkunoiden valinnassa on kuitenkin otettava huomioon useita seikkoja. Niitä ovat muun muassa nämä:
Puu- tai verhottuja ikkunoita. Useimpien vanhempien talojen ikkunat on tehty puusta (vaikka myös metalliset ikkunat ovat saaneet useita suosionpurkauksia). Toisaalta monien uusien ikkunoiden ulkopinnat on verhottu alumiinilla tai päällystetty vinyylillä. Vinyylin ja alumiinin etuna on se, että ne eivät vaadi maalausta; haittapuolena on se, että ne eivät näytä puulta eivätkä siksi välttämättä sovi yhteen olemassa olevien ikkunoiden kanssa.
Energiatehokkuus on toinen asia, ja nyrkkisääntö on, että mitä enemmän lasikerroksia, sitä suurempi on ikkunoiden eristysarvo. Yksilasisen perusikkunan R-kerroin on noin yksi; lämpölasi (kaksi lasia) kaksinkertaistaa R-kertoimen; jos siihen lisätään Low-E-pinnoite [E on lyhenne sanoista emissivitrf] (pinnoite, joka auttaa heijastamaan lämpöä takaisin, aivan kuten peili heijastaa kuvaa), saadaan noin R-arvoa lisää; sama pätee, jos argonkaasu suljetaan lasien väliin ilmatilaan, sillä se rajoittaa lämmön ja kylmän siirtymistä. Tyypillisen eristetyn, kaksi kertaa neljä paksun seinän R-kerroin on noin kymmenen, joten voit ymmärtää, miten ikkunan tilasta voi aiheutua merkittäviä lämpö- tai jäähdytyshäviöitä.
Ikkunateollisuus käyttää toista mittayksikköä, U-arvoa. U-arvo mittaa itse asiassa lämpöhäviötä – se on R-arvon käänteisluku. R-arvo kaksi vastaa puolta pienempää U-arvoa; tätä pienemmillä U-arvoilla on suurempi eristysarvo.
Kaiken tämän tarkoituksena on sanoa, että kuten tavallista, ammattilaisen apua ja jonkin verran ostoksia on suositeltavaa tehdä, kun teet päätöksiä ikkunoiden valinnasta. Sama pätee myös oviin, vaikka vaihtoehdot eivät olekaan aivan yhtä hämmentäviä. Yleisesti ottaen suosittelen, että yrität sovittaa olemassa olevat ikkunat ja ovet yhteen, ellet rakenna uusia tiloja, joiden on tarkoitus poiketa alkuperäisestä talosta. Muista myös, että maan lämmitysalueilla tiiviit ja hyvin eristetyt ovet ja ikkunat maksavat lähes aina itsensä takaisin vuosien kuluessa energiansäästönä.
SIVURAIDE JA VERHOILU
Kuten ikkunoiden ja ovienkin kohdalla, johtoajatuksenasi tulisi olla talon nykyinen maalipinta. Tässä vaiheessa sinä ja arkkitehti/suunnittelija sekä kukkarosi ovat kuitenkin jo pitkään päättäneet, mitä materiaaleja käytetään. Jos rakennushankkeesi on olemassa olevan talon muutostyö tai lisäys, oletettavasti olet valinnut saman tai yhteensopivan materiaalin, joka vastaa jo olemassa olevaa taloa.
TULISIJAT JA SAVUPIIPUT
Jos hankkeeseenne kuuluu uusi takka tai savupiippu, muurarit ovat töissä suurimman osan runkotyöstä. Muuratun massan monimutkaisuudesta riippuen voi kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon, ennen kuin piippu pääsee kulku kerrallaan maanpinnan tasolla olevasta perustuksesta katon läpi.
