Syyllisyys ja häpeä ovat keskeisessä roolissa puhuttaessa päihderiippuvuussairaudesta, alkoholismista. Ne pitkittävät hoitoon hakeutumista aiheuttavat. Olen pian 40-vuotias uusperheellinen nainen, joka eli lapsuutensa ja nuoruutensa alkoholisti -isän varjossa, rakastui vääriin tyyppeihin, ryyppäsi, rellesti, pelasti. Lisää tuloksia kohteesta paihdelinkki. Päihderiippuvainen häpeää juomistansa ja siksi hän alkaa salailla sitä.
Alkoholistien aikuiset lapset lopettavat tapaamisen yhteiseen loppuhalaukseen. Vertaistuki on ollut monelle alkoholistiperheessä kasvaneelle tie toipumiseen. Simojoen mukaan paras sana kuvaamaan alkoholismia on häpeä. Eivätkä häpeän tunteen kanssa ole tekemisissä. Lähestulkoon kaikkia alkoholistien läheisiä yhdistää häpeän tunne. Sen sijaan, että haettaisiin apua rakkaan ongelmaan tai omaan tuskaan. Nyt hän on kirjoittanut kirjan, jonka päähenkilö on alkoholisti.
Häpeä olisi voinut olla niin voimakas, ettei raitistuminen olisi onnistunut. Koko lapsuuteni pyöri vanhempieni juomisen salailun ympärillä. Jossain vaiheessa tajusin, että hiljaisuus ja häpeä. Häpeä tiivistyi lakkiaisiin: "Muistan vain humalaisen äidin". Alkoholismi on krooninen sairaus, jossa mieli ja elimistö tulee. Marty Mann kirjoittaa siitä, miten alkoholistin läheiset yrittävät ratkaista alkoholistin. Nämä tunteisiin vetoamiset osoittavat häpeän ja moitteen sormella. Pelkoa, väkivaltaa ja häpeää – uutuuskirja paljastaa alkoholistien lasten järkyttävät kokemukset.
Tyttö juotti äidilleen mehun seassa. Sorvari tai porvari – alkoholismi on tauti, joka ei ole kiinnostunut. Alkoholiongelmaa leimaa usein häpeä ja kynnys avunhakemiseen oli. Ja häpeä saa taas juomaan, joten noidankehä on valmis. Tuoreen kyselyn perusteella liki yhdeksän kymmenestä alkoholistin lapsesta on kokenut häpeää vanhemman juomiseen liittyen.
Alkoholistin lapsi huomaa aikuisena kenties samaistuvansa vahvasti omaan vanhempaan. Vanhempien elämää on helpompi ymmärtää. Virpi Karhun lapsuus kului pelottavassa ilmapiirissä, jota hallitsivat vanhempien känninen toikkarointi, riehuminen, valehtelu ja salailu. Kenenkään ei tarvitse tuntea häpeää apua hakiessaan. Häpeä pahentaa kokemuksia ja toisaalta estää korjaavien kokemusten sekä. Tommi Liimatainen häpeää syvästi ainoaksi jäänyttä känniajoaan. En ole koskaan hyväksynyt humalassa ajamista. Eittämättä suurin vaikutus isäni alkoholismilla elämässäni oli häpeä.
Reilut neljä vuotta sitten raitistunut alkoholisti Ville Tuominen ei aluksi. Vuosien takaisiin asioihin palaaminen on selvästi tuskallista, sillä häpeä lepää edelleen. Se saa salailemaan ja peittelemään asioita ja voi ajaa alkoholistin käpertymään itseensä ja yhä syvemmälle. Jos häpeä alkaa ohjamaan toimintaa liikaa, voi aiheutua noidankehä. Suomessa elää noin 2 miljoonaa alkoholistin lasta ja aikuista lasta.
Lapsi ei voi valita perhettään. Hän syntyy olosuhteisiin, jotka ovat hänestä. Kun alamme ymmärtää paremmin alkoholismia sairautena, joka koskettaa aina myös koko lähipiiriä (perhe, ystävät ja työkeverit), alkaa häpeä ja syyllisyys. Vanhemmat saivat tietää tilanteesta vasta siinä vaiheessa, kun ammattikoulusta ilmoitettiin, ettei tytär valmistu. Alkoholisti yrittää kääntää asiat usein vitseiksi, mutta yleensä ne ovat.
Suurin häpeän tunne lienee julkisella paikalla alkoholistivanhemman.
