Kalkkuna kiitospäivänä. Prime rib jouluna. Rintafilee Hanukassa. (Ja kyllä, kaikki karkit Halloweenissa.) Juhlapäivien ruokaparit tekevät jokaisesta juhlasta erityisen – ja tekevät siitä jotain erityistä, jota voi odottaa joka vuosi. Keväällä lomaillallisella on kyse pääsiäiskinkusta. Me BH&G:llä rakastamme uusien täytteiden, makeiden kuorrutusten ja kotitekoisten hierontojen kehittämistä, jotta pääruoka olisi joka vuosi ainutlaatuinen – myös silloin, kun teemme pienempiä annoksia pienelle pääsiäisillalliselle. Mutta kaiken testaamisen, maistamisen ja sianlihan erilaisten leikkien hiomisen aikana aloimme miettiä: "Miksi syömme kinkkua pääsiäissunnuntaina".
Saadaksemme lisätietoja ruoan ja sen välisestä suhteesta, miten ymmärrämme kulttuuria ja historiaa, puhuimme Elizabeth Hopwoodin kanssa, joka on englannin kielen lehtori ja Loyolan yliopiston tekstintutkimuksen ja digitaalisten ihmistieteiden keskuksen vt. johtaja. "Erityisesti juhlapyhät ovat hetkiä, jolloin historiaa, kulttuuria ja perinteitä harjoitellaan perhepöydässä", hän sanoo. "Monet juhlapyhät keskittyvät siihen, mitä syömme, joten ruokaperinteidemme tutkiminen voi auttaa meitä ymmärtämään, miten olemme muodostaneet vuosisatoja vanhoja globaaleja ja perhesuhteita."
Jacob Fox Miksi syömme kinkkua pääsiäisenä?
"Pääsiäiskinkku on amerikkalaisessa ruokapöydässä yhtä yleinen kuin kiitospäivän kalkkuna, mutta se ei ole aina ollut sitä", Hopwood sanoo. Monien ajan lammas oli pääsiäis- ja pääsiäispöydän tärkein proteiini. Silti kinkku oli aina suosittu valinta kausiluonteisista syistä. Siat teurastettiin tyypillisesti syksyllä, ja niiden piti pysyä syömäkelpoisina läpi ankarien, kylmien talvien.
Elizabeth Hopwood, FT.
Pääsiäiskinkku on amerikkalaisessa ruokapöydässä yhtä yleinen kuin kiitospäivän kalkkuna, mutta se ei ole aina ollut sitä.
– Elizabeth Hopwood, FT.
"Säilyttääkseen sikoja talven yli esi-isämme savustivat ja kypsyttivät niitä. Loppukeväästä, ennen kuin ensimmäiset uudet elintarvikkeet itivät tai karja oli syntynyt, kinkku saattoi hyvinkin jäädä ruokakomeroon", selittää Beth Forrest, Ph.D., elintarvikehistorioitsija ja vapaiden taiteiden ja elintarviketutkimusten professori Culinary Institute of Americassa Hyde Parkissa, New Yorkissa.
Kinkku vs. karitsa pääsiäissunnuntaina
Karitsa on itse asiassa perinteisempi lihauhri pääsiäisenä, ja se "juontaa juurensa Abrahamin uskontojen uhrilampaasta", Forrest sanoo. "Kristinuskon alkuvuosina kristityt jatkoivat monia juutalaisia perinteitä, joihin kuului myös pääsiäiskaritsan uhrilammas. Kinkusta tuli suosittu paljon myöhemmin, ehkä vasta 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä. Toisaalta kyseessä on yksinkertainen logistinen tapaus."
Yksi tärkeimmistä logistiikkatekijöistä tässä on talous. "Vuosisadan puoliväliin mennessä, noin vuoteen 1950 mennessä, kinkusta tuli myös edullisempi ja helpommin saatavilla oleva vaihtoehto amerikkalaisiin pöytiin", Hopwood sanoo ja vertaa lihaa muihin suosittuihin kevätproteiineihin, kuten karitsanlihaan.
Yhdysvaltain työvoimatilastoviraston raportin mukaan keskimääräinen kinkku maksoi vuonna 1950 62 senttiä kilolta, kun taas lammas maksoi 74 senttiä, naudan kylkipaisti 74 senttiä ja naudan pihvi 94 senttiä.
Kinkun valitsemisesta lampaan sijaan tuli myös uskonnollinen kannanotto, Hopwood lisää. "Historiallisesti eurooppalaisten kristittyjen yhteys sianlihan syömiseen oli selvä identiteetin merkki: Se todisti, ettei ollut juutalainen eikä muslimi. Itse asiassa saattoi joutua Espanjan inkvisitioon siitä näennäisen viattomasta teosta, että ei syönyt sianlihaa ", hän sanoo.
Riippumatta siitä, valitsetko tänä vuonna pääsiäispöytään lammasta, kinkkua, jonkin muun proteiinin vai lihaton pääruoka, pääsiäisen tärkein osa on yhteinen ruokailu, Forrest sanoo.
"On pakottava syy siihen, että oli viimeinen ehtoollinen ja nyt pääsiäisateriat: Ruoalla on lähes maaginen voima luoda sosiaalisia siteitä. Sanat ’seura’ ja ’kumppani’ juontuvat merkityksestä ’murtaa leipä yhdessä’", hän sanoo. "Olisi sopivaa, että juhlapäivänä, jolloin juhlitaan uudestisyntymistä ja ylösnousemusta, kutsuisimme kaikki naapureita aterialle ja kohottaisimme maljan tällaiselle ajatukselle."
